lauantai 15. kesäkuuta 2019

Projekti lastenhuone / osa 1


Sisustimme pikaisesti yhden makuuhuoneista lastenhuoneeksi kun vajaa vuosi sitten heinäkuussa muutimme tähän taloon. Kalustimme huoneen olemassa olevilla huonekaluilla, joista osa ei kuitenkaan ollut lastenhuoneeseen sopivia. Huone oli kuitenkin ihan kivan näköinen ja sinne sai hyvin säilöttyä vauvatavaraa pari kuukautta ennen synnytystä. Vaunut ja turvakaukalo, vaatteet ja pikkutarvikkeet mahtuivat hyvin säilytykseen tyhjähköön huoneeseen ja kävinkin päivittäin hypistelemässä niitä siellä.

Vauvan synnyttyä huoneen virka oli olla edelleen säilytystilana, mitä nyt välillä kävimme katselemassa värikkäitä tavaroita yhdessä vauvan kanssa. Mette nukkuu edelleen meidän makkarissa pinnasängyssään, joten huoneessa ei ole vielä nukuttukaan. Vasta kun lelut alkoivat kiinnostaa Metteä aloimme viettää huoneessa pieniä leikkihetkiä leikkimatolla loikoillen. Kun Mette alkoi liikkua enemmän, huomasin, että huone on hieman pieni lelujen levittelyyn ja viereisessä työhuoneessa puolestaan oli ihan liikaa hukkatilaa. Siispä huoneet vaihdettiin päikseen ja hukkatila saatiin parempaan käyttöön. Työhuoneestakin tuli paljon kompaktimpi ja viihtyisämpi, siitä lisää myöhemmin.


Meten nykyinen huone on täynnä ihania esineitä, mutta seinät ammottavat tyhjyyttään ja kalustus ei ole kovinkaan toimiva. Nyt projektina olisikin siis laittaa huonetta nätimmäksi, pieni leikkijä kun kasvaa niin hurjaa tahtia monipuolisempia leikkejä kohti.

Huoneessa on tällä hetkellä uuden tv-tason tieltä olohuoneesta pois raahattu senkki, joka ei ole yhtään turvallinen lastenhuoneen kaluste terävien vetimiensä vuoksi. Siitä on siis hankkiuduttava eroon mahdollisimman pian. Samaiselle seinälle kaavailin parempaa lelujen säilytystilaa ja mahdollisesti myös pientä vaatekaappia sillä tällä hetkellä Meten vaatteet säilytetään vielä hoitopöydän laatikostossa vaatehuoneessa. Lelujen ja vaatteiden säilytykseen sopivaa kalustetta en ole vielä löytänyt, joten etsintä sen osalta jatkuu. Säilytyskalusteen lisäksi värikkäät taulut saavat paikan tyhjältä seinältä ja kaveriksi täytyy kehystää muutama muukin kuva.


Yllä olevan kuvan punaiset kaapit ja tuo valtava Marimekon kangastaulu saavat jäädä nykyiselle paikalleen, mutta tulevaisuudessa sänky sijoitetaan luultavasti tuolle seinälle. Painava kangastaulu viritetään joko sellaisenaan seinälle tai sitten kangas täytyy pingottaa uudelleen kevyemmälle pohjalle kuten styroxille tai rimojen varaan.


Ikkunaseinällä pehmolelujen sänkynä toimii upea perintökehto, jossa Mettekin nukkui päiväunia ihan pienenä. Keikkuva kehto ei kuitenkaan ole paras valinta seisomaan nousua harjoittelevan vauvan kanssa, joten sekin joutuu ikävä kyllä muualle säilytykseen. Pehmoleluillekin pitäisi siis keksiä hyvä koti. Finlaysonin verhokangas sopii ihanasti lastenhuoneeseen, mutta haluaisin kangastaululle värikkään parin Marimekon valikoimasta.


Ikkunan alla on pyörillä liikuteltava vanha puuarkku, jonka kunnostin muutama vuosi sitten edellisen kodin sisustusta varten. Se on kivan näköinen, mutta joutuu ehkä myös muualle sillä tämäkään huonekalu ei ole kovin turvallinen alla olevien pyöriensä vuoksi. Pienet pinnatuolit ovat mahtava kirppislöytö viime kesältä ja niille etsinkin kaveriksi pientä pöytää, jonka voisi laittaa valkoisen puuarkun tilalle tuoleineen. Tuplakupla -valaisin saa ehdottomasti jäädä huoneeseen mikäli sille löytyy sopiva paikka.


Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä tyhjä seinän pätkä, jonka edessä tönöttää ihana hyllykkö ja kokoelma värikkäitä leluja. Tämä seinä tulee kokemaan varmasti isoimman muutoksen sillä ajattelin maalata sen jollain kirkkalla värillä. Pidän Meten huoneen nykyisestä värimaailmasta ja haluaisinkin korostaa sitä ennestään. Seinälle olisi ollut kiva maalata eri värejä jotenkin geometrisesti, mutta seinälevyjen selkeät urat häiritsisivät kuviomaalausta liikaa. Hyllykkö luultavasti pysyy paikallansa, mutta sen yläpuolelle suunnittelin hyllyjä lastenkirjoille. Huoneen oviaukko ''syö'' tilaa tältä seinältä, joten mitään kovin massiivista tähän ei mahdu.

Siinä olisi suuntaa antava sunnitelma huoneen muodonmuutoksesta. Näiden vaihdosten lisäksi täytyy muunmuassa hankkia uusi paremmin valaiseva kattolamppu ja mahdollisesti hieman isompi mattokin. Katsotaan saanko huoneen valmiiksi vaikkapa Meten ensimmäiseksi syntymäpäivälahjaksi syyskuun alkuun mennessä :)

maanantai 10. kesäkuuta 2019

Raparperiherkku


Viime viikolla juhlistettiin jo kymmenettä vuosipäivää pienen piknikin merkeissä omalla terassilla. Salaatin ja hedelmälautasen lisäksi halusin leipoa juhlan kunniaksi jotain helppoa ja raikasta. Raparperi on nyt parhaimmillaan ja siksi pitikin tehdä siitä jotain uutta herkkua. Löysin ihanalta kuulostavan vegaanisen pannacotta-raparperipiirakan ohjeen Kinuskikissan sivuilta. Muokkasin reseptiä hieman, eikä omasta piirakastani tullut tällä kertaa vegaanista jo jääkaapista löytyvien ainesosien vuoksi. Onpa kuitenkin mahtavaa, että alkuperäinen resepti on vegaaninen ja plussaa myös siitä, ettei tämän takia tarvinnut kuumentaa uunia kesähelteellä!

 Muutin reseptiä siten, että käytin pohjaan maidottoman margariinin sijaan voita ja pannacotta -täytteeseen soijavispin tilalla tavallista vispikermaa. Täytteet hyytyivät ihan hyvin, mutta piirakka olisi voinut leikkaantua nätimmin paloiksi. Nyt se oli lähinnä jälkiruokamaisen valuvaa, mutta silti tai ehkä jopa siksi niin ihanaa. Maku oli kuitenkin täysi kymppi, raikas yhdistelmä kirpeää ja vaniljaista. Koristeeksi vadelmia, raparperin kuorta, mintunlehtiä ja muutava orvokki etupihan amppelista omalla vastuulla, heheh! Todella simppeli ohje, tätä teen varmasti uudelleen :)

perjantai 7. kesäkuuta 2019

Raparperivarkaissa

 
 
Käytiin alkuviikosta Meten kanssa raparperivarkaissa mummulassa. Vaikka Mette ei saakaan vielä maistaa raparperia, oli pitkillä, omanmittaisilla varsilla silti kiva leikkiä. Mette pääsi samalla ensimmäistä kertaa kunnolla kosketuksiin nurmikon kanssa, oma piha kun on pelkkää multaa tällä hetkellä. Napattiin muutama söpö kuva uudessa verkkatakissaan touhuavasta pikkumimmistä. Onpa ihanaa kun haalarit saavat jäädä hetkeksi kaappiin, nyt voi vauvankin pukea vähän kevyemmin.

Pari viime viikkoa on kulunut sairastellessa sillä ensin tulin itse kipeäksi ja seuraavaksi Mette sai kuumeen lisäksi yskän. Vauvat kyllä näyttävät paranevan nopemmin kuin me aikuiset; siinä missä itse en ole vieläkään saanut ääntäni kurkkukivun jäljiltä takaisin, meni Metellä yksi päivä nuutuneena sylitellessä. Sen jälkeen minityyppi oli taas jo oma itsensä yöyskimistä lukuunottamatta. Nyt ollaan kuitenkin molemmat jo taas lähes normaalikunnossa.

Helteiden saavuttua ollaan vietetty suurin osa ajasta ulkona vesileikkejä leikkien. Miten voikaan vadillinen vettä olla niin hauska pienen ihmisen mielestä. Ollaan myös kannettu syöttötuoli monta kertaa terassille ja eväät näyttävätkin maistuvan ulkona jopa paremmin kuin sisällä. Tällä hetkellä suurinta herkkua on erilaiset melonit, appelsiini ja pensasmustikat. Maistettiin tänään myös ensimmäiset suomalaiset mansikat, mutta vielä saadaan odotella niitä parhaimman makuisia!

Seuraavassa postauksessa ihana piirakkaresepti, johon varastetut raparperin varret käyettiin :)

maanantai 27. toukokuuta 2019

Piharemontti osa 1 / uusi aita

Tulevana kesänä tullaan olemaan paljon ulkona, sillä meneillään on suuri piharemontti. Muutimme tähän omakotitaloon viime vuoden heinäkuussa ja viime kesä meni pihatöiden sijaan muunmuassa keittiöremontin parissa. Mies rakensi kuitenkin koira-aidan arkea helpottamaan ja tulihan sitä silloin tällöin siistittyä pihaa. Puutarhatyöt jäivät itseltäni kuitenkin melko vähäisiksi mahan kanssa helteessä hikoillessa ja keskityin lähinnä koirien rapsutteluun pihamökin portailla istuen.

Nyt on sopiva hetki myllätä pihaa oikein kunnolla, sillä Mette ei vielä tänä kesänä kävele ja möngi menemään ulkona. Vuoden päästä kesällä taaperon kanssa liikutaankin sitten jo paljon enemmän ja silloin olisi mukava viettää aikaa omassa siistissä pihassa. Pihaprojektin tavoitteena meillä on saada hieman paremmin näkösuojaa avonaiseen pihaan ja parannella olemassa olevia terasseja. Myös nurmialueet, muutamat kukkapenkit ja pieni kasvimaa pitäisi saada kuntoon. Hommaa siis riittää, mutta kesä on vasta aluillaan.


Olemme päässeen jo hyvin puutarhatöiden makuun viime viikkojen aikana. Ihan aluksi kaadoimme pihasta muutaman pienemmän puun lisäksi yhden ison koivun. Yli kymmenen metriä korkean puun kaatamiseen tarvittiin nosturi ja puu kaadettiin pätkissä yhden illan aikana. Oksien käsittelyä helpotti paljon se, että koivuun ei ollut ehtinyt kasvaa vielä lehtiä.


Vanha orapihjala-aita leikattiin moottorisahalla matalaksi ennen juurien poistamista. Tilasimme viikonlopun ajaksi pihaan roskalavan piikikkäitä oksia ja juuripaakkuja sekä muuta risujätettä varten. Vuokrasimme kolmeksi päiväksi pienen kaivinkoneen, jonka avulla vanha aita nostettiin savisesta maasta ylös ja uudelle aidalle kaivettiin parempi istutusura. Samalla kauhottiin ylös huonokuntoisia marjapensaita ja ylimääräisiä kasveja.


Uutta istustusuraa varten maahan vedettiin mittaviivat merkkaussparylla. Ura kaivettiin noin 50cm, leveäksi ja 50cm syväksi. Aidan istutusta varten tilattiin 20 tonnin kuorma hyvää multaa ja kasa katosikin kokonaan uuden aidan istutukseen.


Valitsimme uudeksi aidaksi tuijia, jotta pihaan saataisiin samantien peittävää näkösuojaa vieressä kulkevan vilkkaan tien vuoksi. Tuija on muutenkin ehdoton suosikkini aitataimista kauniin ulkonäkönsä puolesta. Tilasimmekin siis viime viikonlopuksi 122kpl 120-140cm korkeita Brabant -tuijia. Uutta aitaa niillä tehtiin noin 50 metriä ja lisäksi tilattiin muutama varatuija mikäli joku taimista kuolee.


Uuden aidan istutus aloitettiin linjalangan vedolla ja mittojen tarkistamisella. Sen jälkeen jatkettiin täyttämällä istutusuraa uudella mullalla. Taimien alle asennettiin samalla myös kastelua helpottava tihkuletku. 40cm välein istutetut taimet tuettiin maahan mullalla ja tampattiin tukevasti paikoilleen jaloilla polkemalla.


Istutustyö aloitettiin perjantaiaamuna ja sunnuntaina iltapäivästä kaikki taimet olivat maassa. Projektin parissa kului monta kymmentä tuntia välillä vesisateessakin huhkien, mutta onneksi meillä oli muutamia apukäsiä auttamassa. Homma sujui kuitenkin yllättävän nopeasti kunhan oli päästy alkuun pakollisten alkutoimenpiteiden jälkeen. Uusi aita vaatii vielä viimeistelyä mullalla ja kuorikatteella, mutta piha muuttui viikonlopussa todella paljon ja julkisivu näyttää nyt ihanan vehreältä.

Tänään maanantai alkoi uuden multakuorman saapumisella, joten hommat jatkuvat samantien. Aidan vierustoja parannellaan vielä ja sitten onkin vurorossa maan tasoitus ja uuden nurmikon kylväminen. Palataan siis seuraavan vaiheen jälkeen.

maanantai 6. toukokuuta 2019

8kk suosikit



Pääsiäisen ja vapun hulinoissa vierähti tovi kirjoittelematta sillä meillä on ollut hirveästi pieniä menoja. Olemme sinkoilleet sinne sun tänne ja lähestyvä piharemonttikin on pitänyt kiireisenä.
Kahdeksan kuukautta eloa Meten kanssa tuli täyteen viime viikonloppuna ja olisi taas aika kertoa kuulumisia kuluneelta kuukaudelta.

Liike ja ääni

Kuten olenkin kertonut aiemmin, meillä on harjoiteltu ahkerasti ryömimistä. Kovasta yrityksestä huolimatta Mette ei ole aimmin liikahtanut montaakaan senttiä kunnes eräänä päivänä keksi vetää vauhtia molemmilla käsillä vuorotellen. Ryömiminen on vielä melko keikkuvaa ja houkuttimena pitää olla esimerkiksi kaukosäädin, että vauvan saa liikkumaan paikaltaan parin metrin verran. Vielä ryömimisestä ei ole tullut niin kiinostavaa, että Mette ymmärtäisi pääsevänsä ihan omin avuin minne tahansa. Ryömimisen oppiminen on kuitenkin kehittänyt vartalon hallintaa muutenkin ja Mette kierähtelee sujuvasti kyljeltä toiselle tai kurottelee leluja kauempaa.

Ryömimisen oppimisesta meni kolme päivää kun kokeiltiin pitkästä aikaa kunnolla ilman tukea istumista ja yhtäkkiä veltosta makaronista olikin tullut jäntevämmin itsekseen istuva vauva. Vielä ei pikkutyyppiä voi jättää yksinään istumaan sillä luotto takana olevaan syliin on vielä vähän liian vahva. Mette saattaa kellahtaa vielä helposti istuma-asennosta sivulle, mutta pystyy silti jo keskittymään leluilla leikkimiseen samalla.

Leikit

Pallot ja varsinkin koirien pallot kiinnostavat Metteä ehdottomasti eniten tällä hetkellä. Mitä likasempi ja kuluneempi tennispallo, sen parempi. Omat eivät ole yhtään niin kivoja kuin karvakorvien olohuoneeseen kantamat pallot. Myös muut koirien lelut ovat kivoja, varsinkin jos niistä on purkeentunut langanpätkiä. Kodinhoitohuoneessa Meten saa viihtymään pyykkien ripustamisen ajan käsipyyhkeellä, jonka kulmasta roikkuu lanka. Kaikenlaisten karvojen, hapsujen ja tupsujen repiminen on mahtavinta ikinä. Pienet on ilot vauvalla.

Aktiviteetit

Puistossa käymisestä on muodostunut meidän lempijuttu näin kevään tullen. Mette voisi keinua keinussa vaikka kuinka kauan ja myös muita leikkipuiston laitteita on jo testailtu. Liukumäki ei vielä ollut tämän hetken juttu, se oli vähän liian jännittävää vaikka äiti tukevasti kiinni pitikin. Keinu oli kuitenkin niin kova suosikki, että oman terassin kattoon piti äkkiä virittää oma keinu.

Pääsiäisen päätteeksi pyörähdimme Ruotsissa ja laivareissu vauvan kanssa sujui mitä parhaiten! Mette oli aivan innoissaan rattailla pitkin laivaa kulkemisesta ja useampi tunti Tukholman kaduilla vierähti oikein mukavasti. Katseltavaa riitti ihanassa kevätsäässä ja vauva pysyi tyytyväisenä hytissäkin. Ruokailut ja muut etukäteen jännitetyt käytännön asiat sujuivat vaivattomammin kuin olin kuvitellut.

Luonne

Mette on edelleen useimmiten iloinen, mutta kuvioon on nyt tullut ''äidille valittaminen''.  Esimerkiksi väsyneenä Mette saattaa hymyillä muille paikalla oleville, mutta kun kääntyy minuun päin alkaa väsynyt marmatus ja itkun tihrustaminen. Hän siis osaa hienosti kohdentaa negatiivisen palautteen sille, joka siihen useimmiten vastaa.

Ruokailu

Kaikkea mitä lautaselta löytyy pitäisi nyt saada kokeilla kädellä ja maistella itse. Puuroa puristellaan sormien välistä samalla tyytyväisenä hymisten ja aina välillä ruokainen käsi eksyy myös suuhun. Ruokahitiksi muotoutui tässä kuussa itse tehty spagetti bolognese. Myös talkmurut maistuvat ja niiden syöminen kehittää hyvin pinsettiotettakin.

torstai 18. huhtikuuta 2019

Pääsiäisen överikakku


Meidän perheelle on näköjään muodostunut perinteeksi tehdä joka juhlapyhänä teemaan sopiva kakku tai joku muu leivonnainen. Tänä pääsiäisenä lähdemme pienelle reissulle ja sen takia teinkin pääsiäisen virallisen kakun jo palmusunnuntaina virpomisvierailulle kahvipöytään mukaan otettavaksi. Tästä kakusta tulikin melkoisen överi koristeluiltaan!

En ole pahemmin kermavaahdolla kuorrutettujen täytekakkujen ystävä. Halusin kuitenkin kokeilla välillä hieman perinteisempää reseptiä ihan vaan senkin takia, että vielä jonain päivänä lastenkutsuille pitää vääntää jotain vastaavaa. Tämä ei tosin ole täytekakku ihan perinteisimmästä päästä, mutta poikkeaa kuitenkin kakuista, joita yleensä teen.

Ostin uuden korkemman irtopohjavuoan, ettei kaikki kakut olisi aina niin matalia ja saman muotoisia. Löysinkin Kinuskikissalta juuri 20cm vuokaan sopivan tumman kakkupohjan reseptin. Tein pohjan edellispäivänä ja täytin kakun seuraavana päivänä. Sain leikattua oman kakkupohjani neljän osan sijasta vain kolmeen osaan, sillä keskikohta kohosi liian korkeaksi ja pintaa piti leikata tasaisemmaksi.

Kakun täytteet ja kuorrutteet tein Kinuskikissan valkosuklaaputouskakun ohjeen mukaisesti hieman värejä vaihtamalla. Täytteessä on kerman lisäksi sulatettua valkosuklaata ja tuorejuustoa, makuaromia kaapista ei tähän hätään löytynyt. Täytevaahdon värjäsin keltaiseksi elintarvikevärillä. Väliin lisäsin hieman myös soseutettua banaania kosteutta tuomaan. Kostutin kakkupohjan kerrokset maidolla, johon sekoitin hieman kaakaojauhetta. Tätä pohjaa saa kostuttaa reilulla kädellä, omani olisi voinut olla vielä vähän mehevämpi.

Turkoosi pinta on sinisellä ja keltaisella elintarvikevärillä värjättyä voista ja tomusokerista sekoitettua kreemiä. Tein kreemistä kolmessa osassa vaaleaa, keskitummaa ja tummaa sävyltään liukuvärjäystä varten. Onnistuin kuitenkin sivelemään kreemin pintaan niin, ettei sävyeroa juurikaan näkynyt. Tässä pitää olla ensi kerralla tarkempi.

Päälle tein ''drip cake'' - kuorrutteen valkosuklaasta ja kermasta. Tässä kohtaa täytyy olla tarkkana, ettei laita kuorrutetta liian valuvana kakun päälle. Olisin halunnut valumat jäämään hieman korkeammalle, mutta yllätyin silti kuinka hyvin tämä kohta onnistui näin amatööriltä. Päälle tein vielä vähän lisää kreemiä, jonka värjäsin keltaisella. Pursotettuihin kreemikiekuroihin sai hyvin kiinnitettyä eri kokoisia suklaamunia ja strösselisekoitusta. Loput koristekreemit pursottelin sinne tänne tyhjiin koloihin.

Kakku leikkaantui nätisti ja maistui oikein hyvältä, mutta kuten sanottu, tämän tyyppiset kakut eivät ole suosikkejani. Koristelultaan tämä on kuitenkin taas yksi niistä, jonka kanssa voi leikitellä loputtomilla eri tavoilla ja se jos mikä on minun makuuni :)

Oikein mukavaa pääsiäisen aikaa kaikille!

tiistai 16. huhtikuuta 2019

Messupäivän saalis


Aina mekään ei olla ihan vaan kotosalla vaan viime perjantaina seikkailtiin Lapsimessuilla. Vuosi sitten messupäivän jälkeen vannottiin ystäväni kanssa, ettei mennä enää ikinä lapsimessuille. Eikä varsinkaan lasten kanssa. Tässähän kävi sitten kuitenkin niin, että eräänä aurinkoisena perjantaina löydettiin itsemme istumasta junan eteisessä kaksien lastenvaunujen sekä 7kk ja 2kk -ikäisten vauvojen kanssa matkalla kohti Pasilaa.

Ensimmäinen junamatka vauvojen kanssa sujui ongelmitta, toinen nukkui jo ennen kuin päästiin junaan ja toinen simahti heti ensimmäisen pysäkin kohdalla. Messukeskukseen vaivattomasti päästyämme pääsimme heti kuuntelemaan kymmenien lasten huutokonserttia ja väistelemään sinne tänne sinkoilevia koululaisia. Tehtiin vauvoille huoltotoimenpiteet heti alkuun, että voitaisiin sitten kierrellä rauhassa. Vaikka vaipanvaihtopisteille sai hetken aikaa jonottaa, ei siellä kuitenkaan mikään älytön ruuhka ollut vaikka sillä oli etukäteen peloteltu.

Kierreltiin pari tuntia ja yritettiin maltilla miettiä, mitä oikeasti tarvittaisiin. Vaunujen kanssa liikkuminen esti kuitenkin ostamasta koko messuhallia tyhjäksi, sillä niiden kanssa ei päässyt edes kunnolla näkemään kaikkea lähietäisyydeltä. Käytävillä oli ruuhkaa, mutta vain muutaman kerran onnistuin törmäämään johonkin renkailla.

Välillä pidettiin evästauko ja ruokittiin vauvat. Jonkun aikaa jouduttiin molemmat myös kantamaan pieniä seuralaisiamme sylissä, kun vaunut eivät kelvanneet. Onneksi lähdin liikkeelle vaunukopan sijaan ratasosan kanssa sillä Mette jaksoi katsella vilinää sieltä käsin yllättävän hyvin. Muutamaan otteeseen hän myös nukahti lyhyille torkuille kun rullailtiin pitkin käytäviä. Kun oltiin kierrelty tarpeeksi pitkään lähdettiin kohti juna-asemaa. Reissun vaikein hetki tuli eteen laiturilla, kun kohdalle ei pysähtynytkään matalalattiajuna vaan vanha korkea lähijuna. Onneksi laiturilla oli ystävällisiä apureita ja saatiin vaunut nostettua kyytiin. Jos reissun pahin vastoinkäyminen oli tätä luokkaa niin ei meillä kauhean huonosti voinut mennä!

No mitä sitten ostin? Neljät housut, pipon, aurinkolasit ja keltaisen kypärämyssyn joka unohtui kuvista. Verson Puodin ja Melli Ecodesign:n osastot eivät pettäneet tänäkään vuonna, ne olivat suosikkejani jo viime kerralla. Aivan ihanat kukka- ja karhulegginsit ovat Taimi:n, kirsikanpunaiset frillapyllyhousut Mellin ja raitahousut Lindexiltä. Kauniin sävyinen jättitupsupipo on merkkiä Superyellow sekä aurinkolasit mustat Izipizit. Kaikki housut on kesällä menevää kokoa, niitä kun meiltä puuttuu jonkun verran. Aurinkolaseja on jo muutamaan otteeseen kokeiltu ja ne pysyvät Meten päässä tosi hyvin eivätkä tuntuneet ainakaan lyhyellä kokeilulla häiritsevän. Olisin ostaa vaikka mitä muuta, mutta näillä mentiin tällä kertaa.

Saa nähdä uskalletaanko lähteä ensi vuonna messuille vuotta vanhempien lasten kanssa. Silloin voisi olla jotain hyötyä jo HupiCon -puolestakin se kun jäi tällä kertaa kiertämättä.