Meidän päivä (nro 1)

Eilen kuvasin tavallisen arkipäivän kulkua ja kirjoittelin ylös päivän kuvioita. Tältä näyttää meidän arkinen keskiviikko hetki hetkeltä. Postauksesta tulikin aika pitkä, vaikkei mitään kovin ihmeellistä tehtykään.

6:45 Herään Meten pyöriskelyyn kainalossa ja kun avaan silmät minua tuijotetaan 10 sentin päästä iloisena. Tökin mieheni hereille, hän kun on taas kerran nukkunut puoli tuntia herätyskelloin ohi. Eipä kello herättänyt meitäkään tällä kertaa. Yritän muistella, montako kertaa herättiin viime yönä syömään. Ehkä puoli yhdeltä, puoli neljältä ja kerran taisin käydä kääntämässä vahingossa mahalleen kääntyneen ja siihen heränneen vauvan takaisin selälleen nukkumaan. Neljältä aamuyöllä annoin Meten jäädä kainaloon jatkamaan uniaan.

Mette nukkuu yöt unipussissa ja tästä mallista on kätevä avata aamulla vetoketjuluukut niin, että typykkä pääsee venyttelemään yön syltyssä olleita käsiään. Taas kerran syödään, jutellaan, aamujumppaillaan, halitaan ja haukotellaan sängyssä vielä jonkun aikaa, ennen kuin jaksetaan nousta ylös.

7:20 Nousen ylös ja siirrän Meten pinnasänkyyn katselemaan ja kuuntelemaan soivaa mobilea siksi aikaa kun itse käyn pikaisesti aamupesulla, vaihdan vaatteet ja petaan sängyn. Nappaan vauvan kainaloon, lähdetään vaihtamaan vaippaa ja samalla puetaan kotihaalari päälle. Käydään yhdessä päästämässä koirat aitaukseen nostamaan koipea ja katsellaan ikkunasta niiden nuuskimisia.

7:40 Mette pääsee olohuoneen lattialle leikkimatolle jatkamaan aamujumppailua. Laitan itselleni nopeasti aamupalaa, tällä kertaa kupin muroja maidolla. Hieman nuhainen Mette jaksaa juuri ja juuri pysyä tyytyväisenä sen aikaa kun syön aamupalan ja laitan hänelle aamupuuron valmiiksi. Nostan jo vähän kiukkuisen Meten syöttötuoliin ja alan kauhomaan puuroa hurjaa tahtia nälkäisen vauvan suuhun. Puuron loppuminen kiukuttaa entistä enemmän, mutta lusikan tutkiminen saa hetkeksi kiukun unohtumaan. Myös käsipesu on Metelle mieluisaa hommaa ja sinne suunnataankin seuraavaksi.

Puuron jälkeen istuskellaan hetki sohvalla, katsellaan telkkarista uusinta muumijaksoa ja annetaan aamupalan laskeutua. Käytän Metteä myös onnistuneesti pöntöllä. Ihan pienen hetken kuluttua Mette alkaa osoittaa merkkejä väsymyksestä ja aletaan vaihtamaan päivävaatteita sekä haalaria päälle. Vauva nukahtaa jo melkein hoitopöydälle, kun kypärämyssyn laittamisesta aiheutuneesta itkusta on selvitty.

8:41 Mette on vaunuissa peittokääryleen sisässä ja on aika pukea ulkovaatteet itsellekin. Koirat hihnojen päähän ja lenkille. Ulkona on ihana sää, noin neljä astetta pakkasta, ihan tyyntä, raikasta ja aurinkoista. Harmittaa, ettei voida mennä pidemmälle lenkille, Wito -koira kun leikattiin vasta viikko sitten. Hän on kyllä toipunut jo hyvin kastraatiosta ja kipittää mielellään vaunujen vieressä. Kävellään oikein hitaasti läheisen puiston hiekkateitä pitkin.

 9:12 Ollaan kotona ja lykkään vaunut terassille itkuhälyttimen kera. Putsaan koirien tassut ja täytän ruoka- ja vesikupit niitä varten. Puen muovikaulurin takaisin Witolle, ettei se nuolisi haavojaan.
Aloitan kotihommista, jotka on helpompi tehdä ilman Metteä, jos hän vaikka sattuisi heräämään ennen aikojaan. Suuntaan siis ensiksi tekemään nopean meikin ja laittamaan hiukset ponnarille. Tyhjennän ja täytän tiskikoneen, pyyhin pöydät ja selvittelen siellä täällä lojuvia tavaroita paikoilleen. Pakkaan myös luistelukassin valmiiksi iltaa varten. Siivoan räjähtäneen vaatehuoneen ja siellä sijaitsevan hoitopöydän. Lajittelen pyykkejä ja pistän punasävyiset pyykit koneeseen pyörimään. Meten pyykki on tänään ihanan värikästä.

10:30 Istahdan työhuoneen tietokoneen ääreen ja laitan iPadista Youtube -videoita pyörimään taustalle. Maksan erääntyviä laskuja, ja täytän kalenteriin tulevia menoja. Alan myös kirjoittamaan tätä postausta ja silloin tällöin vastailen kavereiden Whatsapp-viesteihin. Koirat nukkuvat päiväuniaan makuuhuoneessa.

11:43 Etsin jääkaapista itselleni lounasta. Tällä kertaa kaapista löytyy toissapäivänä kokatun jauhelihakastikkeen jämät, makaronia ja salaattia. Juuri kun olen saanut syötyä, Waldo meinaa oksentaa olohuoneen matolle, mutta ehdin väliin siirtämään kakovan koiran lattialle. Waldo on varmaan syönyt taas lumen alta paljastunutta heinää. Siivoan sotkut ja menen tietokoneelle jatkamaan postauksen kirjoittamista ja muokkaamaan kuvia.

12:20 Itkuhälyttimestä kuuluu rapinaa, mutta ei itkua. Kurkkaan terassille ja vaunut hytkyvät siihen malliin, että hereillä ollaan. Vaunuista minua tapittaa iloinen Mette, joka hihkuu innosta minut nähdessään. 3,5 tunnin unet taisivat tehdä terää. Nostan tytön vaunuista ja jäädään hetkeksi paistattelemaan kevätaurinkoon. Riisun tytöltä ulkovaatteet ja käyn syöttämään häntä sohvalle. Syötyään Mette näprää hiuksiani ja maistelee villasukkiaan. Silitellään koiria ja istuskellaan hetki.

Käydään ripustamassa pyykit ja laitetaan uudet koneeseen. Siirrytään olohuoneeseen leikkimatolle ja ripotellaan kaikki mahdolliset lelut ympärille. Leikitän tyttöä sillä usein hän kyllästyy itsekseen lelujen tutkimiseen. Jonkin ajan kuluttua lämmitän Metelle kasvissosetta ja annan alkupalaksi maissinaksun. Nuhaisuus on vienyt parhaimman ruokahalun tytöltä ja kupin pohjalle jää taas kerran vähän ruokaa. Ruuan jälkeen putsaan yltäpäältä soseessa olevan Meten ja mennään pesujen kautta jatkamaan leikkejä.

15:10 Teen itselleni välipalaksi leivät ja yritän samalla viihdyttää väsynyttä vauvaa, joka raivoaa turhautumistaan ja kierii samalla pitkin lattiaa leikkimatolta sohvalle asti. Otan Meten sohvalle syliin ja hän nukahtaa kesken imetyksen puoleksi tunniksi. Herättyään hän on kuin eri vauva. Jutellaan ja kuljeskellaan pitkin taloa.

16:30 Mieheni tulee kotiin ja lykkään Meten vaihdossa hänelle. Vetäisen päälle urheiluvatteet ja suuntaan kohti jäähallia. Autossa tajuan, että unohdin vilkaista peiliin, mutta ehkä aamulla tehty meikki on vielä jotenkuten paikoillan kaiken vauvan kanssa nyhjäämisen jälkeen. Klo 17:00 alkaa aikuisryhmän harjoitukset ja tänään harjoitellaan kevätnäytöstä varten. Harjoitusten jälkeen lähden kaupan kautta kotiin. Luulen, että minulla on vain vähän ostettavaa, mutta lopulta olen pulassa pelkän korin kanssa. Olisi pitänyt ottaa kärryt.

18:35 Olen kotona ruokaostosten kanssa. Mette on ulkona päiväunilla ja saan rauhassa hetken hengähtää. Lämmitän itselleni pinaattilettuja ja syön ne puolukkahillon ja raejuuston kera. Avaan tietokoneen ja tutkitaan miehen kanssa risteilyvaihtoehtoja pääsiäiseksi.

19:45 Käyn herättämässä Meten uniltaan ja leikitään lattialla koko perheen voimin. Harjoitellaan ryömimistä lelun perässä, mutta ihan vielä Mette ei osaa vetää käsillään vauhtia. Pian nälkä yllättää pienen voimistelijan ja on aika laittaa iltapuuro valmiiksi. Puuro katoaa taas nopeasti kulhosta, samalla kun syön omaa iltapalaani. Sulatellaan iltapalaa ja jatketaan vielä hetken aikaa leikkejä. Tehdään Iltapesut ja pestään Meten (olemattomat) hampaat. Vaihdetaan päälle unipussi ja rauhoitellaan vauvaa sylissä hetken aikaa.

22:00 Päivä on pulkassa ja aletaan olla valmiita nukkumaan. Laitetaan valkoista kohinaa iPadilta soimaan ja peitellään Mette sänkyyn. Tämä on ensimmäinen yö ilman unipesää pinnasängyssä. Mette pyöriskelee hyväntuulisena sängyssä kymmenisen minuuttia, kunnes kääntyy kyljelleen ja alkaa nukkumaan. Teen vielä omat iltatoimet ja käyn välissä kurkkaamassa vauvaa. Mette on onnistunut mönkimään ihan sängyn päätyyn kiinni ja siirrän hänet takaisin keskelle sänkyä. Alan itsekin nukkumaan, koska ikinä ei voi tietää milloin vauva herättää seuraavan kerran.

Mette

Esitelläänpä alkuun myös pikkutyyppi, joka tulee varmasti näkymään paljon täällä blogin puolella. Hänen nimensä on Mette. Mette syntyi syyskuun alussa ja täyttää reilun viikon päästä 7 kuukautta. Otan Metestä joka kuukausi uudet kuukausikuvat saman viltin päällä kuvattuna ja tässä postauksessa onkin viimeisimpiä 6kk -kuvia kuvituksena. Tavoitteena olisi saada kuukausikuvat vuoden ikään asti, mutta kuvien ottaminen alkaa olla kokoajan vaikeampaa sillä neidillä alkaa olla jo kova meno päällä!

Luonteeltaan Mette on iloinen ja pitää paljon ihmisten ja ympäristön tarkkailusta. Kylässä ja esimerkiksi kaupassa käyminen on Meten mielestä kivaa, eikä hän ainakaan toistaiseksi jännitä vieraita ihmisiä tai paikkoja. Meidän kahden koiran kanssa Mette tulee hienosti toimeen ja on välillä vähän liiankin innokas rapsuttamaan karvaisia ystäviään. Silloin tällöin Mette on melko kärsimätön ja turhautuu helposti, jos jokin ei miellytä juuri sillä hetkellä. Hän ei kuitenkaan pahemmin itke turhasta ja saattaa olla yhtäkkiä taas aurinkoisella tuulella pelkästään esimerkiksi paikkaa vaihtamalla.

Mette oli jo ultrassa mitattuna erityisen pitkäkoipinen ja onkin nyt ikäisekseen tosi pitkä. Se ei kuitenkaan ole mikään ihme, sillä minä ole 175cm pitkä ja mieheni 196cm. Hurjasta pituuskasvusta johtuen paino kulki alkuun alakäyrällä neuvolamittauksissa, mutta kiinteiden ruokien aloitus sai käyrän kääntymään samantien ylöspäin. Syöminen on Metelle mieluisaa puuhaa ja typykkä onkin tykännyt kaikista tähän asti hänelle tarjotuista ruuista. Tällä hetkellä aloitellaan pikkuhiljaa sormiruokailua soseiden syöttämisen ohella ja lisäillään ruokavalioon viikoittain uusia makuja.

Mette osaa kääntyä mahalleen ja oppi viime viikolla vihdoin myös kääntymään mahaltaan takaisin selälleen. Ryömiminen ei ihan vielä onnistu, mutta viitteitä liikkeelle lähdöstä on jo nähtävissä. Mette istuu jo syöttötuolissa, mutta ei ihan vielä ilman tukea. Metellä on jo kaksi harrastustakin; vauvauinti ja äiti-vauvajumppa aloitettiin jo neljän kuukauden iässä. Molemmissa harrastuksissa ensimmäinen kerta oli hieman jännittävä, mutta se jälkeen tyttö on viihtynyt harrastuksissaan todella hyvin.

Vajaan neljän kuukauden iässä alkaneita yöhulinoita lukuunottamatta Mette nukkuu ihan hyvin tällä hetkellä. Yhdessä vaiheessa nukuttiin jo täysiä 8 -tuntisia yöunia lähes parin kuukauden ajan, mutta se ilo loppui kun liikkuminen ja yösyöminen lisääntyi. Onneksi Mette nukkuu kuitenkin pitkiä päiväunia vaunuissa ulkona, pisimmillään siellä on tuhistu viisikin tuntia. Pitkien aamupäivän päiväuninen lisäksi päivään mahtuu toiset lyhyemmät päikkärit ja näiden välillä sitten syödään ja leikitään vuorotellen.

Kaiken kaikkiaan Mette on varsin ihastuttava ja eloisa vauva ja arki hänen kanssaan sujuu ilman sen suurempia ongelmia. Jatkossa tulen kirjoittamaan tarkemmin meidän päivärytmistä ja arkirutiineista.

10 faktaa minusta

Näin blogin kirjoittamisen alkumetreillä voisi olla hyvä hieman esittäytyä. Aloitetaanpa tutustuminen kymmenellä faktalla minusta.

1. Olen 28 -vuotias ja syntynyt ystävänpäivänä vuonna 1991. Lapsena sain kaikilta syntymäpäivälahjaksi tietysti punaisia ja vaaleanpunaisia sydämillä kuvioituja tai sydämenmuotoisia tavaroita. Nykyisin ystävänpäivä on mahtavaa tulppaaniaikaa, enkä ole viettänyt yhtään synttäriä ilman tulppaanikimppua.

2. Tykkään pitää yllä järjestystä kodissani, mutta sotken myös samaa tahtia. En voi kuitenkaan mennä nukkumaan ilman joka iltaista järjestelyrutiinia. Käyn läpi tiskaamatta jääneet tiskit, myttyyn unohtuneet vaatteet ja korjaan lattialta pois sekä vauvan että koirien lelut. Aamu on helpompi aloittaa puhtaalta pöydältä, mutta helpompaa olisi varmaankin laittaa tavarat suoraan paikoilleen kun niitä on käytetty… Tässä on vielä opettelemisen varaa!

3. Puhelimessani on tällä hetkellä noin 16000 valokuvaa ja muistin viimeiset gigat paukkuvat jo pahasti. Ei ole päivääkään ilman valokuvaa vauvan hassusta ilmeestä, täydellisesti kukkakimppuun osuvasta auringonsäteestä tai kivasti katetusta aamupalasta. Jokaisesta hetkestä on vähintään 10 lähes identtistä valokuvaa, eikä niitä turhia ehdi poistamaan ennen kuin uudet kuvat on jo otettu.

4. Olen seurustellut mieheni kanssa kohta 10 vuotta. Menimme kihloihin 10.10.2010 ja naimisiin kesällä 2017. Olemme syntyneet samana vuonna ja tapasimme lukion toisen luokan päättäjäispäivänä. Mieheni on ammatiltaan yrittäjä ja tekee töitä alihankkijana teollisuuden kunnossapidon parissa.

5. Käytän lähes ainoastaan mustia tai mustavalkoisia vaatteita ja silloin tällöin irrottelen harmailla. Taloudessamme ei ole vauvan sukkia lukuunottamatta yhtä ainoatakaan värillistä sukkaa. Tästä huolimatta rakastan värejä ja niiden käyttämistä esimerkiksi sisustuksessa ja lastenvaatteissa.

6. Aloitin luisteluharrastuksen taitoluisteluseurassa 4-vuotiaana. Ihan ensimmäiset luistelupotkut otin kotipihan viereisen lätäkön jäätyneellä jäällä kaksiteräisillä kenkiin kiinnitettävillä luistimilla. Kesälomien, kiireisimpien opiskeluaikojen ja kolmen polvileikkauksen aikaan olen pitänyt pientä taukoa, mutta muutoin olen solminut luistimet jalkaan lähes viikoittain yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Synnytyksen jälkeen maltoin odottaa ainoastaan vajaat 4 kuukautta ennen kun jo palasin luistimille.

7. Olen listaihminen ja rakastan excel -taulukointia. Häät ja raskaus ovat olleet varsinaista listojen kirjoittamisen kulta-aikaa! Matkallekaan ei voi lähteä ilman kunnollista, yksityiskohtaista pakkauslistaa. Nykyisin olen hieman hellittänyt otetta tästä tavasta, enää ei ehdi kirjaamaan ylös ihan jokaista asiaa.

8. Peruskoulussa lempiaineitani olivat kuvaamataito, käsityöt, kotitalous, liikunta ja ilmaisutaito. En siis ole erityisen terävä esimerkiksi matematiikassa tai fysiikassa. Historia oli ehdottomasti tylsintä kaikista, eikä yhteiskuntaoppikaan ollut kauheasti mieleen.

9. Minulla on kaksi koiraa, Waldo ja Wito. Molemmat ovat sekarotuisia ja kaikkien yllätykseksi koirat ovat osittain sekoituksia samoista roduista, vaikka näyttävätkin ihan erilaisilta. Molemmista löytyy shetlannin lammaskoiraa ja mäyräkoiraa. Waldo täyttää kesällä 8 vuotta  ja Wito marraskuussa 4 vuotta. Molemmat ovat toistensa vastakohtia luonteeltaan, mutta juuri siksi niin hyvä pari.

10. Ammatiltani olen muotoilija, valmistunut Lahden Mutoiluinstituutista pakkaus- ja brändimuotoilun linjalta. Olen myös kouluttautunut 1-tason taitoluisteluvalmentajaksi ja sitä olen tehnyt viimeisimpänä työkseni.

Uusi alku

Kymmenisen vuotta takaperin kirjoitin blogia opiskelijana päiväkirjatyylisesti ja tekstini käsittelivät opiskelijaelämän ohella muun muassa koiranpennun kanssa eloa. Opiskeluiden loppusuoralla muutimme vanhan paritalon puolikkaaseen, jonka perusteellisen remontoinnin vaiheita taltioin blogiteksteinä. Kun remontti osittain valmistui ja jutunaiheet alkoivat loppumaan, siirryin valokuvaamaan remontoidun kodin sisustusta. Nyt usemman vuoden blogitauon jälkeen olen tullut siihen pisteeseen, että on aika aloittaa jälleen.

Nyt reilut viisi vuotta myöhemmin olemme jo muuttaneet remontoidusta talonpuolikkaasta toiseen ja elämämme on mullistunut muutenkin. Olemmehan menneet naimisiin ja perheemme on kasvanut toisen koiran lisäksi ihanalla vauvalla syyskuussa 2018. Elämäni pyörii siis tällä hetkellä puolivuotiaan vauvan ympärillä ja uudenlaisen arjen opettelun merkeissä.

Kuka minä sitten olen? Tiina 28 vuotta, ammatiltani muotoilija ja taitoluisteluvalmentaja. Muotoiluopintojen jälkeen elämä vei minut takaisin rakkaan lapsuudenharrastukseni pariin ja sen jälkeen jäähalli on ollut toinen kotini. Tällä hetkellä olen kuitenkin äitiyslomalla vauvan kanssa vielä ainakin loppukesään asti ja mietin, mitä sitä sitten seuraavaksi tekisi.

Tähän blogiin aion tuoda palasia tavallisesta arjestamme ja vähän ehkä juhlastakin. Palasia siitä, mitä teemme kun olemme ihan vaan kotosalla. Vauvajuttujen lisäksi luvassa on varmasti juttua sisustamisesta, leipomisesta ja käsitöistäkin. Olen aina rakastanut valokuvaamista ja silloin tällöin intoudun ilmaisemaan luovuuttani muillakin keinoin. Kaikista eniten odotan kuitenkin sitä, että pääsen taas pitkästä aikaa kirjoittamaan.

Tervetuloa seuraamaan elämäämme kotosalla!